Timi-pentu lopetettiin pitkälle edelleen parvon takia 10-viikkoisena.

Timi-pentu lopetettiin pitkälle edelleen parvon takia 10-viikkoisena.

Viikonlopun ja alkuviikon aikana SEYn Facebook-päivitys Timi-koiran kohtalosta on levinnyt hämmästyttävällä vauhdilla. Pentutehtailijalta hankitun ja parantumattoman parvon takia lopetetun Timi-pennun lyhyen elämän tarina on kahdessa vuorokaudessa jaettu jo 10 000 kertaa. Timin tarina on koskettava. Samalla se turhauttaa, kiukuttaa ja aiheuttaa tarvetta kommentoida.

2000-luvun alkupuoliskolla eläinsuojelijat onnistuivat herättämään median kiinnostuksen uutta eläinsuojeluongelmaa kohtaan – alettiin puhua pentutehtailusta. Pieniä ja söpöjä koiranpentuja haluttiin yhtäkkiä ostaa enemmän kuin niitä sai vastuullisilta kasvattajilta. Ja kun on kysyntää, löytyy aina tarjontaakin. Tähän kultasuoneen iskivät epäeettiset koiranpentujen tuottajat, pentutehtailijat, joiden tavoitteena on myydä mahdollisimman paljon koiranpentuja mahdollisimman suurella voitolla. Voitto revitään koirien selkänahoista.  Kulut minimoidaan, mikä tietää niin siitoseläimille kuin pennuillekin kurjuutta.

Me eläinsuojelujärjestöissä teemme pentutehtailun suitsimiseksi sen minkä pystymme. Pentutehtailun toi yleisön tietoisuuteen viimeistään SEYn Pysäytä pentutehdas -kampanja vuonna 2005. Teemaa jatkettiin vuonna 2008 Älä tuo pimeää koiraa -kampanjalla,  jossa puhuttiin koirien trokauksesta ulkomailta. Molemmat kampanjat toteutettiin yhdessä Suomen Eläinlääkäriliiton ja Suomen Kennelliiton kanssa.

Vuonna 2012 totesimme, että pentutehtailu oli kyllä saavuttanut aktiivisten eläinihmisten tietoisuuden – kiitos usean muunkin järjestön sekä yksityishenkilöiden aktiivisuuden – mutta niin sanottu suuri yleisö ei vieläkään tiedä, mitä pentutehtailu tarkoittaa ja mitä siitä voi seurata. Vuonna 2013 siis aloitettiin jälleen uusi kampanja, jonka tavoitteena oli saada lanseerattua pentutehtailuasia kaikille.  Älä osta koiraa häkistä -kampanja oli menestys.  Pentutehtailusta kirjoitettiin satoja artikkeleita, aiheesta puhuttiin sekä radiossa että televisiossa ja somessa epäeettisistä koirakauppiaista keskustelivat tuhannet ihmiset. Voinee reippaasti sanoa, että pentutehtailu-termi tuli viimeistään tuolloin kaikille tutuksi.

Pentutehtailu nousee edelleen kiitettävän usein uutisotsikoihin valtakunnallisissa medioissa. Moni saattaisikin tämän perusteella luulla, että pentutehtailu on saatu kuriin. Valitettavasti asia on päinvastoin. Sen todistaa Timin tarina, sen todistaa se, että netin myyntipaikkojen eläinosastoilla vilisee epämääräisiä ilmoituksia pienistä rotukoirannäköisistä pennuista ja se, että Timi-päivityksen jälkeen olen saanut kahdessa päivässä toistakymmentä yhteydenottoa ihmisiltä, jotka ovat joutuneet joko tämän samaisen ”tummatukkaisen ja uhkean suomalaisen” tai muun koirahuijarin  uhriksi. Kun olen kysynyt uhreilta, ovatko he koskaan kuulleet pentutehtailusta, saan vastaukseksi, että toki, mutta eivät he olleet kuvitelleet, että pentutehtailu olisi tällaista! Myyjähän oli ystävällinen ja mukava!

Niinpä. Kun kampanjointi pentutehtailua vastaan kovenee, paranevat myös myyjien kikat. Kilpajuoksu pennunostajien sieluista jatkuu, ja tehtailijat näyttävät edelleen pitävän etumatkansa. Niin kauan kuin koiranpentuja halutaan hankkia nopeasti, edullisesti ja koiran taustoista piittaamatta, pysyy voimissaan myös epäeettinen koirantuottajien ammattikunta, joka käärii voitot taskuihinsa koirien kärsimysten kustannuksella.

Positiivisiakin puolia löytyy. On ollut rohkaisevaa huomata, että huijatuksi tulemisen häpeily on alkanut muuttua toiminnaksi. Siinä missä asiasta aiemmin nolona vaiettiin, ovat uhrit alkaneet puhua asiasta ääneen: on alettu kysyä neuvoa, perustaa vertaisryhmiä, levittää tietoa ja tehdä poliisille rikosilmoituksia. Timinkin omistaja otti itse yhteyttä SEYyn ja pyysi, että levitämme Timin tarinaa, jotta kenellekään muulle ei kävisi näin. Siitä valtava kiitos heille. Olen aivan varma, että Timin tarinan ansiosta edes muutama tehtailija jää nuolemaan näppejään.

Pelkkä valistus ei siis riitä. Eläinten kärsimyksiin vetoaminen ei tehoa kaikkiin ostajiin.  Jatkossa kannattaneekin kertoa entistä enemmän siitä, mitä kärsimyksiä pentutehtailu ostajalle aiheuttaa: isoja lovia kukkaroon, surua koko perheelle, perheen ja ympäristön muiden koirien sairastumisia, zoonooseja. Ehkä video tai pari rabiekseen sairastuneesta ihmisestä tepsisi?

Pelottelu saattaisikin tepsiä, mutta SEY pitäytyy tällä kertaa siinä, minkä taitaa parhaiten: lainsäädännössä, kampanjoinnissa ja eläinsuojeluvalvonnassa.

SEYn vaatimukset uuteen eläinsuojelulakiin pentutehtailun lopettamiseksi ovat seuraavat:

– Kaikki koirat ja kissat on tunnistusmerkittävä ja rekisteröitävä kansalliseen tietokantaan omistajatietoineen.
– Tunnistusmerkitsemättömiä ja rekisteröimättömiä eläimiä ei saa myydä.
– Lakiin on saatava selkeä määräys naaraiden pennutustiheydestä ja pentujen luovutusiästä.
– Kaikkien koirien myyjien on rekisteröidyttävä. Kukaan ei saa siis myydä ainuttakaan koiraa ilman rekisterinumeroa. Rekisteriin pääsyn tulee hoitua helposti ja mieluiten maksutta. Rekisteröidyille myyjille voidaan tehdä rutiininomaisia eläinsuojelutarkastuksia.
– Sama vanha virsi: eläinsuojeluvalvonnan resursseja on parannettava. Jo olemassa oleva lainsäädäntömmekin antaisi välineet pentutehtailun rajuun kitkentään, mutta valvonnan vähyys niin maan rajoilla, kuljetuksissa kuin pentujen pitopaikoissakin vesittää asian.
– Myyjälle tulee säätää velvoite varmistua siitä, että ostajalla on riittävät tiedot ja taidot eläimen hoitamiseen. Laissa tulee säätää, että myyjän tai luovuttajan on luovutettava ostajalle kirjalliset eläimenhoito-ohjeet.
– Lemmikkieläinkauppojen ja kasvattajien toiminnalle tulee luoda lisensointijärjestelmä sekä vähimmäislaatuvaatimukset.
– Eläinten myynti-ilmoituksia saa julkaista vain erikoistuneissa, luvan saaneissa julkaisuissa tai lisensioitujen kasvattajien tai löytöeläintalojen toimesta.
– Myyjän on myönnettävä ostajalle takuu sellaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien ja vikojen varalta, jotka ovat myyjän toiminnan, kuten jalostuksen tai huonon eläimenpidon aikaansaamia.
– Eläimiä saa tuoda maahan vain sellaisilta kasvattajilta, jotka noudattavat vähintään yhtä korkeatasoista lainsäädäntöä kuin Suomessa. Myös ulkomaiset myyjät voidaan sertifioida.

Lisäksi ostajien valistus jatkuu – tietysti. SEY kantaa seuraavan kortensa tähän kekoon julkaisemalla lähiaikoina maksuttoman Fiksun koiranhankkijan oppaan. Lisäksi luomme eläimiä kauppaaville netti-ilmoittelupalstoille eettisen ohjeiston, jonka esimerkiksi nettimarkkina.com on jo luvannut ottaa käyttöönsä. Ohjeistoa tullaan tarjoamaan myös muille kauppapaikoille.

Lopuksi kiitoksia: kiitos Timin omistajille rohkeudesta, kiitos Timin tarinan jakaneille, kiitos kaikille toimittajille, jotka ovat taistelleet mediassaan tilaa eläinten asialle, kiitos teille, jotka kerrotte ihan kaikille eläintä harkitsevalle pentutehtailusta ja pentutehtailijan tunnistamisesta.

Tämä ei jää tähän.

 

Maria Lindqvist
SEYn viestintäpäällikkö