katirajattu

SEYn tavoitteena on, että uuden eläinsuojelulain lähtökohtana on eläin itseisarvoisena, tietoisena ja tuntevana olentona. Eläintä ei mielestämme tule lainsäädännössä rinnastaa esineeseen. Itseisarvoinen eläin tulee ottaa huomioon kaikessa lainsäädännössä, joka koskee eläimiä.

SEY määrittelee eläimen itseisarvon seuraavasti:

”Eläimillä on itseisarvo, joka on riippumaton sen arvosta ihmisille. Itseisarvolla tarkoitetaan sitä, että eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja, joiden elämää tulee kunnioittaa. Tämän vuoksi ihmisten tulee huolella tarkastella, miten, ja missä tarkoituksissa eläimiä voidaan käyttää ihmisten hyödyksi sekä missä tarkoituksissa eläimen elämä voidaan päättää.

Eläimen itseisarvon toteutuminen edellyttää muutoksia ihmisten suhtautumisessa eläimiin. Käytännössä muutoksia tulee tehdä eläimille haittaa aiheuttavan toiminnan määrän, mukaan lukien haitallisen toiminnan kohteena olevan eläinmäärän, vähentämiseksi sekä toimintatapojen parantamiseksi.”

SEYn määritelmä eläimen itseisarvosta toimii lähtökohtana, joka jättää vielä runsaasti tilaa arvokeskustelulle.  Julkista keskustelua todella tarvitaan, sillä tiede yksin ei pysty määrittelemään sitä, mikä on ”riittävän hyvä” eläimen hyvinvoinnin taso tai mistä syistä eläimeltä on hyväksyttävää viedä sen elämä. Kyse on yhteiskunnan arvoista, jotka myös muuttuvat ajan myötä.

Jokaisella meistä lienee oma vastauksensa kysymyksiin eläimen itseisarvosta tai hyvinvoinnin oikeasta tasosta. Itse toivoisin, että nämä käsitykset muodostettaisiin huolellisesti ja niiden tueksi etsittäisiin mahdollisimman paljon tutkittua tietoa. Tiedon puutteen ja välinpitämättömyyden seurauksena voimme aiheuttaa suunnatonta kärsimystä valtavalle määrälle kokemuskykyisiä ja itsessään arvokkaita olentoja.

Esimerkkejä vääristä tulkinnoista ja vanhentuneista käsityksistä on runsaasti, ja ne voivat vaikuttaa lukemattomien eläinyksilöiden kokemusmaailmaan. Esimerkiksi kalojen kyvystä kokea kipua on saatu enemmän tietoa vasta viime aikoina. Muitakin avoimia kysymyksiä eläinten aisteista, kyvyistä ja käyttäytymisestä on edelleen paljon. Kun emme tiedä, on helppoa ohittaa eläinten keskeisetkin hyvinvoinnin tarpeet.

SEYn mielestä toinen tärkeä periaate eläinsuojelulain perusteeksi on ns. varovaisuusperiaate. Sen mukaan toiminta, joka potentiaalisesti aiheuttaa eläimelle kärsimystä, tulee lukea kärsimystä aiheuttavaksi, vaikka sitä ei ole tieteellisesti ehditty täysin varmaksi todistaa. Varovaisuusperiaatetta olisi siis käytettävä eläinten eduksi silloin, kun emme tiedä. Esimerkiksi niin kauan, kun emme ole varmasti todistaneet, että jokin eläin ei tunne kipua, olisi sitä kohdeltava kipua kokevana.

Jokaisen meistä on hyvä tarkistaa omia käsityksiämme oikeudenmukaisesta eläinten kohtelusta säännöllisin väliajoin, sillä tieto eläinten kyvyistä karttuu vauhdilla. Se, mikä tuntuu hyväksyttävältä nyt, ei välttämättä tunnu siltä enää tulevaisuudessa. Lainsäädännön puolestaan tulee pystyä näkemään kauas ja vastata myös tulevaisuuden vaateisiin, sillä lakia ei aivan heti uudisteta.

Työmme edistyneen, viisaan ja kauaskatseisen eläinsuojelulain uudistamiseksi jatkuu. Pysykää kuulolla!

 

Kati Pulli
eläinlääkäri, SEYn toiminnanjohtaja